Kevättä rinnassa

Jos mies

– eroaa tyttöystävästään

– alkaa jutella minulle aiempaa ahkerammin Facebookissa ja

– pyytää mukaansa katsomaan opiskelijateatteria, 

voiko siitä päätellä jotain? 

Tätä olen tällä viikolla pähkäillyt.

Alkuvuosi on ollut miesrintamalla kaikin tavoin hiljainen: pari vaivaista bileyön jatkoa, eikä niitäkään helmikuun alun jälkeen. Yhdet ainoat treffit, ei juuri minkäänlaista äksöniä netissä. 

Nyt vaikuttaisi kuitenkin siltä, että useammallakin herralla taitaa olla hieman kevättä rinnassa. Näistä yllättävin on vanha lukiotuttuni, jonka kanssa olemme pitäneet vuosien varrella yhteyttä satunnaisesti silloin tällöin. Kysyneet kuulumisia ehkä pari kertaa vuodessa, törmänneet muutaman kerran kaupungilla aivan sattumalta. Vaikka emme ole nähneet millään tavoin säännöllisesti emmekä edes keskustelleet erityisen syvällisesti, jonkinlainen yhteys välillämme on kuitenkin vallinnut, ja alkuvuodesta mies kutsui minut hänen ja hänen tyttöystävänsä yhteisiin tupareihin. Omaksikin yllätyksekseni tartuin kutsuun ja vietin lopulta varsin hauskan illan, vaikka tunsin juhlijoista tasan lukiotuttuni, en muita. 

Hiljattain mies kirjoitteli minulle niitä näitä Facebookissa, ja juttelun jatkuessa kävi ilmi, että yhteiselo ei ollutkaan ottanut onnistuakseen: tyttöystävä oli kohdellut tuttavaani varsin huonosti ja juttu oli ohi. Jatkoimme keskustelua vielä muutamana iltana, ja viime viikonloppuna tuttavani kysyi yllättäen, kiinnostaisiko minua lähteä hänen kanssan opiskelijateatteria katsomaan. Olisi kuulemma pari lippua. 

Olin kutsusta yllättynyt, hämmentynyt – ja ilahtunut. Vastasin lähteväni mielelläni. 

Miksipä ei: tuttavani on hauska ja fiksu – totta puhuen yksi älykkäimmistä ja sosiaalisimmista tyypeistä, joita tiedän. Vaikka emme lukioaikoinakaan liikkuneet erityisen paljon samoissa porukoissa, minulla on aina ollut sellainen tunne, että tulemme hyvin juttuun. Niin ilmeisesti myös tuttavallani. Kun on tuntenut toisen ja seuraillut tämän tekemisiä kymmenen vuoden ajan, jonkinlainen mielikuva siinä väkisinkin muodostuu, vaikka yhteydet eivät sen tiiviimmät olisikaan. Oma käsitykseni on lähes yksinomaan positiivinen. 

Hyvä on. Miehen tyyli ei vastaa kovinkaan paljon sitä, mitä listailin blogissani jokin aika sitten. Tuttavallani on ennemmin hevimusiikkia kuuntelevan teekkariäijän kuin smoothin hipsterimiehen olemus. Mutta kuten sanottua: jos kaikki muu kolahtaa, ulkonäölle on turha asettaa liian tiukkoja raameja.

Mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä kiinnostavammaksi kysymys käy: pyysikö tuttavani minua treffeille? Saattaahan nimittäin olla, että hän kysyi minua teatteriseurakseen ihan muuten vain, kun lippuja nyt sattui olemaan. 

Jotenkin haluaisin silti uskoa, että tässä olisi edes pieni mahdollisuus johonkin muuhunkin. En välttämättä sanoisi ajatukselle ei. Olisi muuten ensimmäinen kerta vuosiin, kun minua pyydetään treffeille muutenkin kuin netin kautta!

Mitä niihin muihin herroihin tulee, nettirintamalla on pitkän hiljaisuuden jälkeen alkanut taas tapahtua. Kolme treffikutsua reilun viikon sisään, yllättävää! Kutsujista ainakin kaksi on ihan fiksun ja mukavan oloisia, joten katsotaan nyt, tuleeko tapaamisia lähiaikoina enemmänkin. 

Pitää miettiä asiaa ensi viikon puolella. Loppuviikon aion viettää ulkomailla pienellä opiskelijareissulla, jota tähdittää myös muun muassa Suomenruotsalaisherra. Hotellimmekin ovat erit, joten lähtökohtaisesti en odota viikonlopulta muuta kuin uusia kokemuksia ja hauskanpitoa kavereiden kanssa, mutta mitäpä vikaa siinäkään olisi! 

Hyvä fiilis.

CC-kuvat täältä ja täältä.