sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Toisen naisen kengissä

Silläkin uhalla, että menetän kaikenlaisen moraalisen uskottavuuteni ja kunnioitukseni, nyt on tunnustettava jotain: lähdin perjantaina varatun miehen matkaan. En vahingossa enkä tietämättäni, vaikka mielelläni niin väittäisinkin. Kyseessä on sama mies, joka on vilahtanut blogissa jo muutaman kerran. Hauska, mukava, hyvännäköinen tyyppi – jolla on toisessa kaupungissa asuva tyttöystävä, on ilmeisesti ollut jo monta vuotta.

Miten tähän päädyttiin? Jo ensimmäisellä tapaamisellamme reilu vuosi sitten sain sellaisen käsityksen, että mies on minusta kiinnostunut. Näin kirjoitin blogiini joulukuussa 2013: "Samalla tutustuin toiseenkiin tyyppiin, jonka kanssa juttelu sujui vähintäänkin mukavasti. Illan kuluessa pyörimme jatkuvasti yhdessä, tanssimme, juttelimme, nauroimme. Kiinnostavan oloinen tapaus, ihan hyvännäköinenkin. Vastoin parempaa tietoa olisin ehkä väittänyt, että hän yritti aivan selvästi iskeä minua."

Tuolloin "parempi tieto" kertoi, että herra olisi ollut kihloissa asti, mutta tästä en ole edelleenkään saanut varmuutta. Varattu joka tapauksessa, sen tietävät kaikki. 

Ensimmäisen kohtaamisemme jälkeen olin pian varattu myös itse aina syksyyn asti, enkä muista, että olisimme tällöin olleet kovinkaan paljon tekemisissä. Syksyn kuluessa olemme kuitenkin vaihtaneet silloin tällöin muutamia sanoja lämpimään sävyyn ja mies on toisinaan kiikuttanut käteeni drinkin ihan pyytämättä ja yllättäen. Joulukuussa tilanne kulminoitui muutamiin jatkopusuihin, minkä jälkeen mies ilmeisesti pyrki hieman välttämään vauhdikkaita juhlia samassa paikassa kanssani. Nyt ymmärrän hyvin, minkä vuoksi.



Perjantaina olimme jälleen tutussa paikassa juhlimassa, tunnelma oli katossa ja kummatkin meistä kovasti menotuulella. Jonkinlaista kemiaa välillämme oli, siitä ei pääse mihinkään: pyörimme koko illan yhdessä, enkä voi väittää, ettenkö olisi huomannut, että miehen elkeet olivat selvästi lähentyvää sorttia. Jossain vaiheessa sain taas muutaman pusun ja melko yksiselitteisiä ehdotuksia siitä, että voisin jatkaa iltaa hänen luokseen.

En lähtenyt siltä seisomalta, viivyttelin vastaustani. Ehdotukset kuitenkin toistuivat ja mies tuntui olevan niiden suhteen tosissaan. Neljän aikaan myönnyin; hyppäsimme samaan taksiin. Mies maksoi.

Perillä olin totta puhuen vähän liian väsynyt ja vähän liian humalassa, jotta yöstä olisi voinut tulla erityisen ikimuistoista. Aamu sujui ihan mukavissa tunnelmissa, ei mitään suurempia jäätymisiä. Kävellessäni bussipysäkille minulla oli oudon huoleton olo. Tuntui siltä, että nyt pitäisi katua, enkä silti oikein osannut.

Luulen, että mies on hoitanut sitä puolta minunkin edestäni. Eilen vuorossa olivat vielä toisetkin juhlat, jonne itse ilmestyin vasta jatkoille, ja siinä vaiheessa mies oli jo kadonnut paikalta. Ehkä parempi niin.



Vähän tässä pitää kuitenkin pysähtyä miettimään. Teinkö väärin? Jollakin mittarilla ihan varmasti kyllä. En tosiaankaan tahtoisi olla tyttöystävän kengissä enkä tietenkään haluaisi, että joku muu lähtisi oman poikaystäväni luokse yötä viettämään.

Toisaalta en millään tavoin tunne naista, vaikka olenkin hänet joskus ohimennen nähnyt. Kavereiden miehiin en missään nimessä koskisi, mutta tässä tapauksessa minulla ei ollut mitään erityistä sidettä tyttöön. Pohjimmiltani olen sitä mieltä, että niin kauan kuin petetty ei ole kolmannen osapuolen ystävä, vika ja vastuu on viime kädessä täysin pettäjän harteilla. Varattu osapuoli on se, joka on rikkonut lupauksensa ja pettänyt luottamuksen, hän eikä kukaan muu.

Tässä tapauksessa oli täysin selvää, että mies oli meistä se aloitteellinen toimija. Jos tyttö en olisi ollut minä, se olisi luultavasti ollut joku toinen. Moni muukin on huomannut, että kyseisellä herralla on juhlissa usein iskumoodi käynnissä, vaikken olekaan kuullut, että juttu olisi muiden kanssa ihan näin pitkälle mennyt.

En ole ratkaisustani mitenkään ylpeä, mutta en välttämättä myöskään kadu tai toimisi toisin, vaikka mahdollisuus tulisi. Vähän surullista, mutta sinkkuna oppii tarttumaan tilaisuuteen lähteä mukavan miehen matkaan silloin kun sellainen tulee kohdalle. Olen valmis menemään melko pitkälle, että aina ei tarvitsisi herätä yksin.

Tällaiseenkin se toisinaan johtaa.


CC-kuvat täältä ja täältä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti